Serhi Žadan on Ukrainan arvostetuimpia nykykirjailijoita. Hänen näytelmänsä on kipeän ajankohtainen tutkielma sodan arvista Itä-Ukrainassa – ja kaikkialla, missä ihminen käy toistaan vastaan. Näytelmä kertoo kahdesta veljeksestä, Tolikista ja Antonista, jotka tapaavat aselevon aikaan äitinsä talossa. Silta on poltettu, tietä talolle tai pois sieltä ei ole, silti sisään astuu näytös näytökseltä yhä kummallisempia henkilöitä kuin Googolin taskusta. Näytelmä kertoo tarkkanäköisesti siitä, miten sota haavoittaa niitäkin, jotka välttävät luodit ja pommit. Tarina on surullinen ja järkyttäväkin, mutta Žadanin tekstissä on paljon lyyristä kauneutta, lisäksi hän on kuorruttanut sen railakkaasti mustalla huumorilla, jolle ei voi olla nauramatta. Näytelmän ovat suomentaneet Santul Kosmo, Elli Salo, Yuriy Zub.
Näytelmä sijoittuu kesään 2014, aikaan ennen laajamittaista hyökkäyssotaa, kun tapahtumat menivät lännessä vielä monilta kevyesti ohi. Yksittäisten ihmisten kannalta tilanne muistutti monessa mielessä sisällissotaa, kun Venäjän trollit ja oudot ”vihreät miehet” lietsoivat vastakkainasettelua venäläismielisten ja Ukrainan rajoja ja itsenäisyyttä puolustavien välille.
Mitä tehdä, jos ei voi luotaa edes lähimpiin sukulaisiin? Kuka on kenenkin puolella ja kuka ilmiantaa kenetkin mistäkin syystä?
Kipeän koominen tarina tutkii veljesten suhdetta toisiinsa, lapsuuteensa ja vanhempiinsa. Se on tutkielma petoksesta ja epäluottamuksesta. Nokkela sanailu ja yllättävät tilanteet tekevät rajusta tarinasta helpomman seurata. Huoneteatterin esityksessä on mukana myös tapahtumia seuraava lauluryhmä, kanteleen soittaja sekä Tolikin runollisista monologeista nouseva tanssija niin lavalla kuin videolla. Myös lavastus, puvustus ja rekviisiitta sekä valot vahvistavat surullisen tarinan kauneutta. Työryhmää ovat auttaneet myös monet ukrainalaiset.
Sota jatkuu. Ihmisten, jotka eivät koskaan halunneet sotia, ruumiit ja mielet haavoittuvat. Haavat arpeutuvat, mutta elämä ei sukupolviin palaa entiselleen; sen historia on meille sodista opettanut. Rauha voidaan kuitenkin aina rakentaa. Lopulta myös haavoitettu sydän saa rauhan, myös tässä näytelmässä.